JOULU ALKAA OLEMAAN PULKASSA

Joulun pyhät vetelevät viimeisiään, mutta arki ei vielä ota tullakseen. Kovanlainen pyhärypäshän tämä on, kun melkein kokonainen viikko on joko juhlapyhiä, aattoja tai normaaleita viikonvaihteen pyhiä.

Sen verran liikasyöminen on alkanut ´ahistamaan´, että päivällä piti jo pakottaa itsensä lenkille. Vai olikohan se niin, että Sinikka oli se joka  pakotti lenkittämään. No hyvä kuitenkin, että tuli lähdettyä. Liikunnasta tulee  löhöilyn jälkeen uskomattoman hyvä olo.

Putaan luottamushenkilöiden paikkajako alkaa pikkuhiljaa hahmottumaan. Luulisin Keskustan käyvän vielä loppuvääntöjä puheenjohtajistosta. Oma roolini vahvistunee, mutta tiedottamaan siitä ei vielä pääse. Vääntö näissä asioissa on ollut melko pitkäveteistä ja luultavasti melko kovaakin. Taidamme olla järjestäytymisasiassa Keski-Suomen viimeisiä kuntia.

Työasioissa olen  puolisen vuotta ´joogannut´ melkolailla pienissä ympyröissä. Nyt hommat alkavat pikkuhiljaa hahmottumaan ja varmistumaan. Sopimusneuvottelut ovat loppusuoralla ja allekirjoituksia vailla. Päätoiminta tulee olemaan  toisenlaista entiseen verrattuna. Tiedotan siitä parin viikon sisällä.

Suunnitelmissa on toki joitakin viihdepuolen projekteja. Aika näyttää sen... Varmaa on kuitenkin, että raadollinen keikkamyyntibusines on kuitenkin ohi, mittari siihen on tullut kolmenkymmenen vuoden aikana täyteen.

Tottakai olen joskus miettinyt myös toisenlaisia vaihtoehtoja, lyödä hanskat tiskiin ja olla tekemättä mitään. Olen arvioinut näitä vaihtoehtoja niin perusteellisesti kuin mahdollista. Lopputulema pähkäilyssä on kuintenkin ollut yksiselitteinen, se juttu ei ole minun vielä pitkään aikaan.

Olin  reilut kymmenen vuotta sitten ´äijäporukan´kanssa hyppäämässä Floridassa. Zephyrhill´issä on suomalaisen Henry Pohjalaisen perustama ja pyörittämä hyppykeskus. Taitaa olla yksi Jenkkien suurimmista yritykseistä. Yritys valmistaa myös valjaita ja tuo Eurooppaan varjopaketteja sekä kaikkea alaan liittyviä tarvikkeita. Yhdentyyppinen menestystarina sekin... Siellä törmäsin silloin noin 75 vuotiaaseen mieheen. Hän oli kovakuntoinen tyylikkäästi harmaantunut hyppääjäherrasmies.Hän veteli muiden mukana isoissa kuvamuodostelmissa. Hän kertoi pyörittävänsä pientä yritystoimintaa sen vuoksi, että pysyisi virkeänä ja hankkiakseen rahoitusta kalliinpuoleiselle harrastukslleen.

Minusta hänen elämänasenteensa oli loistava. Olen monta kertaa miettinyt hänen elämänasennettaan ja ajatellut, että jospa minäkin osaisin...   aika näyttää.