Toive

Saattaa tuntua itsekehulta, mutta toimiessani Kokoomus-valtuutettuna olen  tehnyt vaaleissa ihan hyvää tulosta, kaikissa kolmissa peräkkäisissä vaaleissa on tullut listan piikkipaikka. Myös nuoruuden ´harharetkillä´ toisella yrittämällä olinsilloisen  listani kärjessä. Silloista, vähän yli parikymppisenä aloitettua kahta valtuustokautta edelsi urheilijanuorukaiselle tarjotut mahdollisuudet harrastaa urheilua hyvässä seuraorganisaatiossa. TUL:ilainen seura toimi  hyvin, mutta ohjasi myös jäseniään poliittisesti. Olin kuitenkin ensikertaa äänetäessäni, ennen omaa kunnallisvaaleihin lähtöä,  antanut ääneni legendaariselle kokoomusvaikuttaja Matti Jaatiselle omien periaatteiden mukaan.i Toisella valtuustokaudellani aloin  miettimään oikeasti, olenko mukana omantuntoni mukaan - vai onko halu olla vain valtuustossa nousevana nuorena kuntapolitikkona omaa uraa kehittämässä. Huomasin olevani väärässä veneessä. Mietin hyvin pitkään loikkaamista Kokoomukseen, mutta en halunnut toisaalta pettää yhtäkään äänestäjää. Päätin, etten asetu enää ehdokkaaksi - en mihinkään puolueeseen. Ajattelin, että en koskaan palaa kunta-,  enkä muuhunkaan  -politiikkaan.

Koskaan ei pidä sanoa, että ei koskaan. 16 vuoden kuluttua hyvä kaverini Ilkka Petäjistö tuli kysymään ehdokkaaksi Kokoomukseen ja olin valmis asiaan kuin partiopoika - olin itseasiassa toivonutkin Kokoomuksen yhteydenottoa.

Ja tässä ollaan, neljännet Kokoomusvaalit ovat edessä. Minulla on kuitenkin nyt erikoinen , aito ja rehellinen toive, toivon häviäväni  meidän nuorille ehdokkaille. Heidän vahva menestyminen olisi voitto ryhmällemme, olisin tyytyväinen.

Kerroinkin aiemmin, että ryhmämme menestyminen on ratkaisevaa, miten suhtaudun  tuleviin haasteisiin, esim. reilun 2:n vuoden päässä oleviin ek-vaaleihin. Ajatus kiinnostaa edelleenkin.

Muutoin olen sitä mieltä, että meillä olisi Jyväskylässä loistava eurovaaliehdokas, Hennariikka Andersson, tähän asiaan palaan.