Vähän vielä maanantaipäivästä ja pikkuisen tiistaista

Eilinen teksti meni jo niin paasaamiseksi, että jutun tekeminen kannatti lopettaa ja siirtyä katsomaan maanantai-illan elokuvaa puoli kymmenen paikkeilla. Eilen illalla kokoukseen lähdön aikoihin tapahtui meidän kannalta ihan yllättävä episodi. Poliisit olivat yrittäneet tavoittaa minua ja koska kokous oli jo alkanut, en tietenkään vastannut puhelimeen. Sen jälkeen he olivat soittaneet kotipihaltamme Sinikan puhelimeen ja olivat pyytäneet häntä ulko-ovelle.

Sinikka oli mennyt avaamaan ja koiramme, 14-vuotias viriili beaglevanhus Reetu oli harja pystyssä pitänyt poliiseille melkoisen rähinän. Virkavalta oli katsonut koiraa vähän hämillään ja ilmoittaneet sitten, että juttu koiramme kuolemasta näyttää olevan vahvasti liioiteltua ja ainakin ennenaikaista. Nelostiellä pari kilometriä meiltä etelään päin oli ilmeisesti jänistä ajanut beagle jäänyt auton alle ja kuollut. Reetu värikkäiden karkureissujensa takia tunnetaan lähiseudulla ja oli luultu Reetun juosseen viimeisen karkumatkansa. Näin ei onneksi ollut. Ikävää kylläkin, että joku oli menettänyt koiransa. Oli kuitenkin taas miellyttävää todeta, kuinka poliisit toimivat pienissäkin asioissa ystävällisesti.

Tiistain työpäivä oli melko kiireinen. Viimeistelin Kaija Koon joulukuussa tehtävän kirkkokonserttisarjan esiintymisiä. Perinteisiä joululauluja sisältävä konserttikiertue julkaistaan ainakin pääosiltaan tämän viikon loppuun mennessä.