Perjantaiaamu...

Perjantaiaamu on kirkastumassa päiväksi, työpäivä on edessä. Toimiston ikkunasta näkyy mukavan valkoinen maasto. Odotettu lumipeite on saapunut ja mahdollistaa luontevan puhumisen talvesta. Tähän saakka vuodenajaksi on puheissa hyvin helposti lipsahtanut syksy.

Edellistä, pari päivää vanhaa päiväkirjakolumniani on laskurin mukaan käyty tsekkaamassa huomattavasti tavanomaista enemmän. Jonkin verran palautetta on tullut, ja se on enimmäkseen ollut myönteistä.

Kirjoituksessa mainitsinkin, että sitä saatetaan lukea suurennuslasin kanssa ja vähän rivien välistäkin. Siksi pyrin jutussa tarkkaan kirjoittamiseen. Juttuun taisi kuitenkin jäädä tulkintamahdollisuuksia, ainakin kohtaan, jossa kerroin järjestömme käyvän sunnuntaina oman keskustelunsa luottamusmiespaikoista. Luottamusmiespaikkoja on kaksivuotisjaksotuksella uudelleen jaossa, ja palaveri on normaali rutiini. Se ei koske ketään järjestömme ulkopuolisia henkilöitä, eikä sellaisia keskusteluja ole muutenkaan käyty mihinkään suuntaan.

Viikonvaihteessa kiertelen eteläisessä Keski-Suomessa Joutsasta aloittaen. Plokin matsiin pitää kuitenkin ennättää lauantai-illaksi, sillä parin pelin väliinjääminen on jo aiheuttanut melkein vieroitusoireita.