Ristiriitaisia tunteita

No niin, nyt ollaan sitten tilanteessa, jossa olen luvannut olla rehellinen sekä itselleni että teille. Olen luvannut kertoa päiväkirjassani mukavista ja ja vähemmän mukavista asioista.Tällä jutulla ei ole tarkoitus provosoida eikä loukata ketään, toivottavasti kukaan ei myöskään provosoidu. Jutun tarkoituksena on pikemminkin yrittää pitää suhteita kunnossa.

24.9.2006 kerroin päiväkirjani ensimmäisissä jutuissa mukavasti pitenevästä tukijalistasta. Kerroin myös mukaan lähteneestä valtuustomme puheenjohtajasta Eila Pesosesta. Kerroin arvostavani, totta kai, Eilan tukea ja toivoin oikeaa vastakaikua asialle.

Viime vuoden puolella tilanne oli melko rauhallinen ja asiasta tuli positiivista palautetta. Ei edes johtavien keskustalaisten luottamusmiesten kommenteista tai mistään muustakaan voinut päätellä asian hiertävän sen kummemmin keskustalaisten parissa.

Nyt kuitenkin alkuviikosta Keskustan kunnallisjärjestön puheenjohtaja oli Eilan kertoman mukaan lähestynyt häntä vaatimuksella, joka johti seuraavassa lainauksessa kuvattuihin tapahtumiin. Juttu on huomenna 17.1. ilmestyvän Kotiseudun Sanomien (lehti irtonumeromyynnissä 16.1.) nelossivun oikeassa reunassa oleva noin 6—7 senttiä korkea yhden palstan juttu, joka kuuluu näin:

"EILA PESONEN VETÄYTYY PUHEENJOHTAJUUDESTA

Pihtiputaan kunnanvaltuuston puheenjohtaja Eila Pesonen ilmoittaa luopuvansa tehtävästään, koska kokee joutuneensa kunnallisjärjestön kiristyksen uhriksi. Keskustalainen Pesonen tuki julkisesti presidentinvaaleissa Kokoomuksen Sauli Niinistöä ja on nyt antanut tukensa Kokoomuksen pihtiputaalaisehdokkaalle Seppo Kahilaiselle. Pesonen kertoo, että hänelle on ilmoitettu, ettei voi jatkaa valtuuston puheenjohtajana, jos ei vedä tukeaan Kahilaiselta. Valtuuston kokous pidetään ensi tiistaina."

Siinäpä sitä, totta kai olen tyytyväinen Eilan julkisesta tuesta, jonka voin vieläpä vakuuttaa tulleen pyytämättä Eilan omasta tahdosta. Tukilistalle kysyminen olisi ollutkin melko halpamaista Eilan rooli huomioiden. Arvostustani Eilan ratkaisuun lisää se, että mielestäni se on osoitus nykyaikaisesta ajattelumallista ja myös itsenäisestä ajattelusta. Erityisesti mietin ja toivoin sitä, että minullakin voisi olla joskus niin "iso sydän", että tekisin vastaavassa tilanteessa ratkaisun, joka tuntuu oikealta, välittämättä ahtaista ja joskus teennäisistä puoluerajoista.

Tuki on luonnollisesti ollut myös erittäin merkittävä, koska teen töitä vakavissani eduskuntavaaleja ajatellen. Olen kuitenkin hyvin pahoillani Eilan jättäessä valtuuston puheenjohtajuuden — surullinen-sanakin voisi kuvata tilannetta hyvin. Varsin ristiriitainen tilanne.

En tiedä, minkälaista hämmennystä tämä aiheuttaa ensi tiistaina, valtuuston seuraavassa kokouksessa. Keskusta tuntuu tällä viikolla kokoontuvan mm. tätä asiaa käsitelläkseen.

Pihtiputaan Kokoomusjärjestö pohtii sunnuntai-iltana linjauksiaan, ja toki Eilan kanssa käydään keskusteluja uudesta tilanteesta. Henkilökohtaisesti en aio puuttua edes herkullisimmassa äänestystilanteessakaan toisen ryhmän sisäisiin asioihin. Ajatuksissani toki toivon, että Keskusta kävisi vielä Eilan kanssa keskustelun, ja hän jatkaisi jollakin merkittävällä luottamushenkilöpaikalla, vaikkapa valtuuston puheenjohtajana.

Tämä asia saattaa kuohuttaa jonkin aikaa kunnallispolitiikkaame, mutta uskon tilanteen rauhoittuvan viimeistään eduskuntavaalien jälkeen.

Tätä kirjoitusta saatetaan myös lukea paikka paikoin isolla suurennuslasilla ja vähän rivien välistäkin. Vakuutan kuitenkin tämänkin kirjoituksen olevan päiväkirjamerkintä, jollaisia olen luvannut kirjoittaa matkan varrella tapahtuneista asioita. Itsesensuuriin ei ole aihetta.