TERVEHDYS

Itsenäisyyspäivän juhlinta on käynnissä ja kynttilä palaa ikkunalla. Aamupäivällä pidin tervehdyspuheen Sallilan Seurakuntakodissa järjestetyssä itsenäisyyspäivän juhlassa.

Kiitokset kavereille, jotka antoivat muutama päivä sitten työkaluja tervehdyspuheen rakentamiseksi. Otin vapauden muokata  ja yhdistellä ajatuksia seuraavasti:

ARVOISAT SOTIEMME VETERAANIT

HYVÄT JUHLAVIERAAT

Toivotan Teidät Pihtiputaan kunnan puolesta tervetulleeksi juhlimaan Suomen itsenäisyyden 93-vuotis juhlapäivää.

Kun sain tämän kunnian pitää tämän tervehdyspuheen, mietin kovasti, miten tätä tulisi lähestyä lyhyessä puheesa.

Päätin lähteä liikkeelle jossakin määrin poikkeuksellisella tavalla - ainakaan perinteisiin tämä ei lukeutune. Laitoin ystäväpiirilleni facebookissa kysymyksen, mitä minun tulisi ottaa huomioon tervehdyksessäni?

Luen niistä muutaman niitä hiukan tiivistäen ja mukaellen.

Eräs ystäväni sanoi:

Jotenkin itsenäisyyspäivä tiivistyy Suomen lippuun, jotenkin sitä herkistyy siniristilipun noustessa salkoon. Sanon aina lippua nostaessani, miten hienoa on nosaa Suomenlippu omaan lippusalkoon.

Toinen kehoitti:

Puhu Seppo yhteisöllisyyden voimasta. Puhu siitä, miten tärkeää on auttaa toinen toisiamme - seisoa toinen toistemme rinnalla. Niin itsenäisyystaisteluunkin osallistuneet tekivät. Isänmaa, kotiseutu ja veteraanit, siinä kaikki tarpeelliset puheenaiheet.

Kolmannen viesti oli:

Muista, että keskuudessamme on vielä veteraaneja ja olemme heille paljosta velkaa. Muistuta kuulijoille, mikä olisi ollut Suomen tie, jolleivat suomalaiset olisi yksissä tuumin maataan puolustaneet. Esimerkkejä tästä ei tarvitse kaukaa hakea.

Kaikkien viestien sanomat olivat hengeltään saman tyyppisiä, isänmaallisia, veteraanien työtä arvostavia ja yhteisöllisyyttä ja yksituumaisuutta korostavia.

Arvoisat juhlavieraat... näihin viesteihin on helppo yhtyä.

Olen sydänjuuriani myöten onnellinen siitä, että isänmaallisuus ja menneisyyden arvostaminen ja sen ymmärtäminen ovat nyt arvossaan, vuosikymmeniä sitten tästä ei aina voinut muuta kuin uneksia.

Mutta isänmaallisuus on myös tulevaisuutta. Se on työtä ja toimintaa isänmaamme, maakuntamme ja oman rakkaan kotikuntamme hyväksi.

Oma kuntamme, Pihtipudas on itsenäinen ja naapurien kanssa yhteistyötä tekevä kunta, vilkkaan valtaväylän varrella. Tänne on helppo tulla, mutta täältä on myös helppo lähteä.

Ehkä suurin ongelmamme sisätilaongelmaisten julkisten rakennusten ohella onkin hiljakseen laskeva askaskuku. Tähän haasteeseen Pihtiputaankunnan ja meidän kaikkien tulee suhtautua vakavasti. Jokainen täällä koulutettu nuori, joka muuttaa työn perässä muualle, on kunnallemme inhimillinn tappio. Se on myös suora tulonsiirto ruuhka-Suomen asutuskeskuksille. Tätä tulonsiirtoa on tapahtunut valitettavan paljon - ja siksipä suurten asutuskeskusten edustajien kritisointi porrastetusta valtionosuuksista tuntuu turhalta marinalta. Valtionosuusjärjestelmä on rakenteiltaan oikeudenmukainen.

Myös yksikerrallaan pakenevat peruspalvelut laittavat kuntia eriarvoiseen asemaan. En ymmärrä ajattelumallia, että samaan aikaan kun palvelut siirretään keskuksiin ja ihmiset laitetaan kukin tahollaan ja  omilla keinoillaan hakemaan itselleen nämä välttämättömät palvelut, niin toisaalla puhutaan hyvin paheksuvaan sävyyn jokaisen meidän tekemästä hiilijalanjäljestä. Joku tässä asiassa mättää...

No, tämän enempää ei Itsenäisyyspäivänä saa puhua epäkohdista. Pitää katsoa tulevaisuuteen...

Paras asia kohdallamme on se, että olemme pihtiputaalaisia - ainakin melkein kaikki ovat. Monen t-paidan rintamuksessa lukee: Syntynyt Pihtiputaalla. Olempa jossakin nähnyt myös lauseen: Made in Pihtipudas.

Kotikuntamme on vireä, aktiivisten ihmisten, yritysten ja järjestöjen kunta. Voimme ylpeillä imagoarvosta, joka varmaan herättää positiivista kateutta monessa saman kokoluokan kunnassa. Meidät tunnetaan positiivisista asioista - meillä on brändi kunnossa. On melkein pakko luetella muutama asia tälle listalle. Meidät tunnetaan

- parhaan suomalisen urheilutapahtuman imagoa tavoittelevana kuntana, Pihtiputaan Keihäskarnevaalien myötä.Terveiset muuten Äänekokelle, Jorma Kinnunen saa tänään urheiluneuvoksen arvonimen.

- meillä on kuoro- ja musiikkiharrastus , kuorot, bändit ja konsertit...

- valtakunnallisesti arvostetut urheiluseurat Pihtiputaan Tuisku ja Ploki.

- meillä on tällä hetkellä Kuorosodan koko jengi ja meidän yhteinen, vielä vaikuttajaputtaalaisen titteliä kantava Pete Parkkonen.

Listaa voisi jatkaa yllättävänkin pitkään.

Joku viisas on sanonut, että antaa " hyvän kiertää". Tätä lausetta  voitaneen mukaella; " annetaan positiivisuuden ja yksituumaisuuden kiertää". Sillä asenteella me pihtiputaalaiset pärjäämme myös tulevaisuudessa.

Hyvät juhlavieraat.

Samalla kun toivotan vielä uudelleen Teille kaikille oikein hyvää Itsenäisyyspäivää, toivotan Teille myös rauhallista ja hyvää Joulun odotusta. Kaikkea hyvää tulevalle vuodelle.