HUOMENNA OLISI....

 Muokkasin hieman alkuperäistä 21.9  blogiini tehtyä kirjoitusta. Kirjoitus on tarkoitus laittaa tässä muodossa ihalijakerhon lehteen.

HYVÄT KERHOLAISET !

Alla on nettisivuilleni 21.9.2010 tehty kirjoitus

"Tänään olisi se päivä, jolloin vähän jännittäisi...

Huomenna olisi se päivä, jolloin ystävämme Kirill Babitzin täyttäisi kuusikymmentä vuotta.

Huomenna tehtäisiin ensin töitä ja sitten juhlittaisiin. Juhlat olisvat näyttävät, mutta silti luontevat - eikä siellä ´pönötettäisi´. Näinhän Kirka olisi sen varmaan halunnut menevän.

Nyt juhlan aattona olisin varmaan  jossakin konserttipaikalla päsmäröimässä järjestelyitä. Ja juhlakalu ei lupauksistaan huolimatta malttaisi olla puuttumatta järjestelyihin. Näinhän se varmaan olisi mennyt.

Mutta näin ei vain ole...

Kirill poistui luotamme noin kolme ja puoli vuotta sitten.

Kymmenen vuotta sitten valmistelimme synttärikiertuetta. Hartwall-Areenalla pidetyn suurkonsertin jälkeen Suuri Hetki-kiertue jatkui hänelle niin mieluisaksi tulleella  Viking Cinderellalla. Risteily oli laivalle tehdyn ison uudistusremontin jälkeen ensimmäinen . Myös laivayhtiö piti syntymäpäiväjuhlia suuressa arvossa. Remonttimiehet tekivät pitkäksi venähtäneen remontin viimeisiä silauksia päivän aikana laivan ajaessa Turun telakalta Helsinkiin. Viimeiset matot vedettiiin laivan käytäville tuntia ennen yleisön sisääntuloa. Remppamiesten suoritus oli uskomaton.

Mutta niin olivat juhlatkin...

Laivalle oli kokoontunut Kirkan ystävät, ihailijakerholaiset sekä laaja joukko hänen ystäviään ja sukulaisiaan. Kaikesta aisti, että ihmiset olivat tulleet paikalle juhlimaan hyvän ihmisen synttäreitä. Kaikki halusivat onnitella Kirkaa ja hän nautti  aidosti tilanteesta. Ne olivat ikimuistoiset juhlat,  niistä jäi hyvä maku.

On yllättävää, miten aika kuluu nopeasti.

Siteet Kirkan kumppaniin Paulaan ovat hyvät ja luonnolliset. Yhteyttä häneen tulee pidettyä kuitenkin liian harvoin. Mutta ehkä tapaamiset ovat sitäkin aidompia. Uskon, että näemme viimeistään helmikuun puolessa välissä hiljentyneinä lumisen paaden äärelle.

Olen törmännyt maailmalla liikkuessani useisiin ihailijakerhon jäseniin  -  tapaamiset ovatolleet mieltä lämmittäviä.

Kirjoitukseni ihailijakerhon blogiin taitaa olla nyt viimeinen sivujen muuttuessa uudistusten myötä .

Muistot kuitenkin elävät ja te kerholaiset olette yksi osa muistojen tillkkutäkkiä - kiitokset Teille... 

Usein sanotaan, että aika kultaa muistot. Minusta  kuitenkin tuntuu, että Kirka itse oli  täyttä kultaa ja hänen muistoaan ei edes aika voi himmetää.".