NIKKILÄN EROPÄÄTÖS

 Keski-Suomea on viime päivinä puhututtanut  tykätyn kunnanjohtajamme Erkki Nikkilän yllättävä eroilmoitus. Keskustelua on käyty laajemminkin kunnanjohtajien roolista , työn vaativuudesta ja työn aiheuttamista paineista.

Tuntuu siltä, että aikoinaan lanseerattu termi; ´paska duuni´on saanut uuden ilmenemismuodon - kunnanjohtajan työn.

Mikä  sitten tekee tästä aiemmin  herraskaiseksi ja helpoksi ajatellusta työstä mainitun p-duunin, siinäpä kysymys...

Erkin tapauksessa voisin  arvailla ilman vastuuta syiden olevan seuraavia:

- kuntapari oli Nikkilän kuningasajatus ja se oli innovatiivisuudessaan jotakin uutta ja ihmeellistä. Kuntaparityöskentely lähti mielestäni  liikkeelle yllättävän hyvin. Kaikki näytti menevän hyvään suuntaan. Käsittääkseni merkittävin kitkaa aiheuttanut yksityiskohta oli se, että hallintosäännöllä ja kuntaparisopimuksella annettiin toimialajohtajille suuret valtuudet  hyvin itsenäiseen toimintaan. Kuntapomoilta tavallaan karkuutettiin valta puuttua ilmeneviin epäkohtiin. Toisaalta  kuntalaisten ja luottamushenkilöiden mielesta vastuu näistä asioista jäi kuitenkin kunnan- tai kaupunginjohtajille. Eli valtaa meni ja vastuuta jäi...

- ensimäinen neljä vuotta meni kuitenkin kuntaparia kehitettäessä. Kuntaparin puolesta puhuneet ja äänestäneet viitasaarelais- ja putaalaisvaltuutetut olivat vahvana tukena johtajilleen. Myös vastaan äänestäneet ymmärsivät mitä on demakratia, ja sopeutuivat tilanteeseen hyvin. Useimmat lähtivät myös täysillä mukaan kehitystyöhön. Kuntatalous näytti kääntyvän parempaan suuntaan ja yhteistyötä kehitettiin. Tuntui kuitenkin siltä, että puolitoista vuotta sitten uusien valtuustojen astuttua remmiin tilanne jämähti paikoilleen. Muutamat viitasaarelaisvaltuutetut jarruttivat hyvin voimakkasti yhteisen valmistelevan elimen, aluetoimikunnan perustamista ja  sen toimintaa. Asia sai vähän huvittaviakin piirteitä, tämä tärkeä neuvotteluryhmä näki päivänvalon vasta sitten kun nimi muutettiin ohjausryhmäksi. Ja tästäkin asiasta tehtiin valitus joka luonnollisesti vain heikensi tilannetta. Aikaa kului ja samaan aikaan Pihtiputaallakin kaivauduttiin syvemmälle ja syvemmälle omiin poteroihin - pelättiin kaikkea mikä liikkui, verroinkin jos liikkumista tapahtui naapurin puolella. Oltiin pattitilanteessa (mistähän tuokin nimitys lienee tullut?). 

- tilanne johti Viitasaarella uusiin ajatuksiin, joko aidosta vilpittömästä visiosta tai sitten ei. Naapurit käynnistivät äkkirytinällä kuntajakoselvityksen Viitasaaren-Saarijärven seudulla. Kiireeessä unohtui jopa kysyä toisten mielipiteitä - ja siitähän ei hyvä seuraa kun suomalainen kokee tulleensa jyrätyksi tai jopa vähän huijatuksi. Toimella - jota on kuvattu kinnulalaisten huumoripläjäyksellä, on niin kiire työntää pyörää ettei ennätä kyytiin hypätä - romutettiin  yhteistyötä ja uskottavuutta lisää. Pihtiputaalaisten poterot syvenivät entisestään, kuntajakoselvityksen hyvistä tai heikoista puolista ei haluttu edes tietää mitään. Oli siinä kunnanjohtajalla taas kivinen sarka kynnettävänä.

- olen ollut myös huomaavinani, ettei tällä kaudella kaikkien luottamushenkilöidenkään tuki  kunnanjohtajan suuntaan ollut yksiselitteistä - ja tämä tilanteessa jossa tuki olisi ollut paljon tärkeämpää kuin aiemmin. Tästä saattoi katketa se yksi säie, jopa se viimeinen , joka piti Nikkilää kiinni laivan ruorista.

Erkin lähtö harmittaa meikäläistä, se harmittaa pirun paljon...

Joka asiasta pitää yrittää kaivaa positiivisä puolia esille, mitenkähän tästäkin osaisi repiä positiivisuutta pintaan?

No jospa tämä voisi herättää niin putaalaiset kuin naapurienkin päättäjät, tarvitsemme yhteistyötä ja sen eteen pitää tehdä työtä.  Hyödyllinen ja aito yhteistyö lähtee kehittymään vasta sitten kun luotamme neuvottelukumppaneidemme aitoon tahtoon - ja olemme itsekin ilman ennakkoasenteita liikkeellä.