MIES PARANEE ...

Niinhän siinä sitten kävi - suomalainen mies ei usko olevansa  koskaan ´heikko astia´ja luulee pystyvänsä kaikkeen riippumatta terveyden lähettämistä signaaleista - oireista.  Kaikki tunnusmerkit sairaaksi tulemisesta olivat olemassa, mutta rauhoittumisen sijaan ramppa kalkatti ihan entiseen malliin. Maanantaina päivällä päivystyksessä vahvistettu poskionteloiden ja keuhkoputkien tulehdus ei vielä saanut äijää uskomaan ja  heikko olo iski tosissaan  illan valtuustokokouksen loppupuolella. Loppuun kasautuneiden keskusteluasioiden aikana oli pakko heittää pyyhe kehään ja lähteä kokouksesta pois ennen nuijan kopautusta.

Tauti kaatoikin sitten sen verran totaalisesti, että vasta perjantaina pystyi harjoittelemaan  varovaista työhönpaluuta. Eipä oikeastaan voi todeta muuta, kuin että olinpa  taas  kohtuullisen tyhmä...

Paikallispolitiikassa on mielenkiintoinen kevät edessä. Naapurien (Viitasaari-Saarijärvi) neuvottelu kuntajakoselvityksestä ( liitoksesta) jarruttaa luonnolliisesti myös omaa päätöksentekoamme. Toisaalta minua on mietityttänyt kovasti se, miksei Pihtipudas mennyt neuvottelupöytään valvomaan omia etujaan jatkossakin aivan varmasti tarvittavasta yhteistyöstä . Tässähän tarjottiin mahdollisuutta neuvotteluun yhteisten  palvelujen tuottamismalleista, mikäli Saarijärvi - Viitasaari liitos toteutuisi. Putaalaisilla taitaa olla liian heikko itsetunto, jos luullaan kuntaliitoskuumeen tarttuvan yhteisissä tapaamisissa. Paljon saa ainakin minun kohdalla vettä Saaninjoessa virrata, ennen kuin uskon luonnollisen yhteistyön Viitasaaren kanssa loppuvan... sen verran samasta puusta ollaan.

 Muutenkin päätöksentekoamme vaivaa pysähtynyt tilanne - näin minusta ainakin tuntuu.   Pysähtyminen taitaa olla omaa  myös syytämme. Ennenkaikkea valtuustotasolla kunnollisia linjauskeskusteluja ei tunnu syntyvän sitten kirveelläkään. Mahtaakohan siihen vaikuttaa valtuustomme puheenjohtajan omaksuma linja, jonka mukaan muiden tuomia uusia ajatuksia ja kehittämistavoitteita ei tuoda käsittelyyn edes keskustelujen tasolla. Hallituksen varapuheenjohtajana olen melko turhautunut siihen, ettei puheenjohtajamme suostu pitämään edes pyydettäessä yhteyttä. Valtuuston puheenjohtajan kuuluisi  mielestäni  olla yhden sortin unilukkari. Voin kokea tämän himpan verran itsekkäästi, mutta omassa roolissani kehittämisyhtiön hallituksen puheenjohtajana ja kunnanhallituksen varapuheenjohtajana esittämiini kehittämiskysymyksiin olisi vähintäänkin kohteliasta vastata. Puhelin ja sähköposti ovat nykyaikaa.

Konsensus on hyvä asia - mutta jos näennäiskonsensuksen alle jää oikeat kehittämiskeskustelut - silloin ollaan hakoteillä.  Ja konsensus ei ole  myöskään sitä, että vetäydytään pois eri ryhmien välisestä keskustelusta.  Odotan puheenjohtajalta aktiivisuutta ja jonkinlaista linjakeskustelun avausta  pelkän teknuisen johtamisen sijaan.

Mukavia poikkeuksia  edustavat  demareiden Tuula Kokkonen ja hallituksen keskustalainen pj. Seppo Korkiakoski - pääosa uusista ajatuksista tulee heidän taholtaan.