NOU HÄTÄ

Eipä taida sitä nimilistaa tulla, puhemiehen vaalihan on henkilövaali ja se tehdään salaisena lippuäänestyksenä - enpä muistanut tätä edellistä juttua kirjoittaessani. Olisihan tuo pitänyt muistaa...

Toisaalta vastaan äänestäneiden edustajien populistisuuden osoittaa myös se, ettei näitä ´rotestiäänestäjiä ´tunnu  lehtihaastatteluiden perusteella löytyvän. Juuri kukan ei tunnu äänestäneen vastaan. No - se siitä, ei tuo näytelmä sittenkään elämää suurempi asia ole.

Elämää suurempia asioita on melko vähän, kun sitä tarkemmin ajattelee... Kun saa olla terveenä kropaltaan ja vain sopivan hullu mieleltään, pitää olla tyytyväinen.  

Tuota asiaa mietiskelin tämän päivän kuuden sadan kilometrin ´työlenkillä´. Olin selvittelemässä paria työkuvioiden epätarkkuutta ja jonkin sorttista informaatikatkoa. Syyttelin vähän itseänikin epätarkasta ja ammattilaiselle sopimattomasta ajatusvirheestä. Äkikseltään ongelmat tuntuivat jopa ylipääsemättömilta, mutta tulomatkan pähkäily avasi ´pikku päätä´ huomaamaan asioiden oikean tärkeysjärjestyksen. Ongelmien ylipääsemiseksi on vain yksi ratkaisu, ne pitää selvittää. Taidan olla luonteeltani sen verran yltiöoptimisti, että pääsen melko nopeasti ongelmasta sen ratkaisun pähkäilemiseen, niin nytkin. Uskon tuon piirteen olevan yhden vahvimmista  puolistani.

Reissailen muutoinkin työn ja luottamustehtävien takia melko paljon. Vuosittain kilometrejä tulee likimain 70.000 km. Auto on ainakin minulle ollut hyvä työpaikka, yksinään ajettujen kilometrien aikana tulee  mietittyä ja työstettyä keskeneräisiä asioita - niitä, jotka ovat jääneet vaiheeseen.

Reisusta kotia palattuaan huomaa, mirten mukava on tulla kotiin - niin nytkin.