PÄIVÄT EIVÄT OLE SAMANLAISIA...

Viime lauantaina oli Jyväskylän Paviljongilla perinteinen maakunnan yrittäjäjuhla. Juhlajärjestelyitä sanotaan ehkä parhaiten Suomessa järjestetyiksi Y-juhliksi. Saattaapa hyvinkin olla näin, siltä se taas ainakin näytti ja kuulosti.

Erikoisen hyvää juhlassa oli se, että perinteisten juhkapuhujien - yleensä valtakunnan ykköspolitiikkoja - sijaan puhujaksi oli pyydetty sanomalehti Keski-Suomalaisen  uutta (?) päätoimittajaa, Pekka Mervoilaa.

Puhe oli melkolailla korutonta, mutta siinä oli sitäkin enemmän asiaa. Puheen aikana ei tarvinnut meikäläisenkään ponnistella kielikuvia arkielämään tulkaten. Puhe oli suoraa puhetta, jossa peilattiin yrittämisen vaiheita ja arvostuksia eri vuosikynmmenillä ja erilaisissa yhteiskunnallisissa ympyröissä. Päätoimittaja tiivisti asiaa loistavasti loppua kohden. Perinteisellä eturivin ykköspaikalla istui maakuntamme keskustalainen supervaikuttaja ministeri Mauri Pekkarinen. Oli oikeastaan yllättävää, että keskustajuuret omaavan lehden päätoimittaja kumosi  yksiselitteisesti tabun, jossa väitetään valtiovallan työllistävän toimenpiteillään. Hän sanoi, että tämän salin  1200 yrittäjää ovat ne jotka ovat työllistäneet ennen ja työllistävät tulevaisuudessakin, valtiovallan roolin ollessa melko lailla marginaalista.

Tosi harmi, ettei Keskisuomalainen julkistanut puhetta kokonaisuudessaan. Kirjoituksessa käytettiin vain lainauksia hänen puheestaan - viesti ei auennut lehden lukijoille...

Olen usein miettinyt, että taidan joissakin asioissa olla melkolailla yhden asian mies. Suhtautumiseni yrittämiseen on varmasti yksi näistä asioista, joissa tämä näkyy. Joskus tulee mietittyä, mikä panee miehen itse touhuamaan aina ja aina uusissa asiossa. Joskus tuntuu siltä, ettei tässä ole mitään järkeä-tehkööt työt kuka on keksinytkin...

 Erityisesti  paineet, jotka tulevat yritysympäristön ulkopuolelta eivät ole pienessä päässä helppoja asioita työstää.  Mutta vanha hokema taitaa pitää kuitenkin paikkansa ; mikä ei tapa - se vahvistaa...

Ja itsepähän on tiensä valinnut, sitä tietä mennään...