SIINÄPÄ ONGELMA...

Aika menee nopeasti - yllävänkin vikkelään. Tuntuu kuin olisi vain pikku hetki siitä, kun  käytiin viime eduskuntavaaleja. Se kokemus ei ollut ollenkaan hassumpi, ainakin hyvin opettavainen se oli. Kiertelin melko aktiivisesti maakuntaa ja oli hyvä huomata  miten paljon uutta ja opittavaa oli - tai miten vähän asioiden tolasta  todella tiesin. Eriityisesti jäi paljon sulateltavaa pienellä kansaneläkkeellä elävien vanhusten tilanteesta ja siitä sitkeydestä ja ehkä ylpeydestäkin, millä he elää kituuttelevat minimaalisella tulotasollaan. Heidän asenteessaan oli jotakin yhtäläisyyttä  taloudellisesti karille  ajautuneiden yrittäjien kanssa. Tulkintani ei liene ihan pielessä, kun ajattelen useimpien heidän ikäänkuin häpeävän tai arastelevansa kertoa tilanteestaan muille - monet tuntuivat asennoituvan, että sillä on tultava toimeen mitä on...  asia jäi mietetyttämään päälimäisenä.

Silloin kaksi ja puoli vuotta sitten vaalien tulos oli  pettymys, vaikka noin tuhatkaksisataa ääntä merkitsi yhtää monta minua äänestänyttä -  se on kuitenkin iso joukko  ihmisiä.  Maakunnan äärimmäisessä kolkassa asuvana minullekin muodostui ongelmaksi Jyväskylä, maakunnan pääkaupunki. Sieltä herui noin 450 ääntä, mikä oli  liian vähän.

Ääntenlaskun alkaessa reuna-alueiden äänet tulivat ensimäisenä näkyville ja kun näytti että Kokoomukselle tulee kasi paikkaa, pyörin melko pitkään ensimäisen varaedustajan paikalla. Jyväskylän valmistuttua laskenta oli lopullinen ja kuuluin siihen tiukkaan keskikastiin Henna Virkkusen ja Ahti Vielman ( ed. kauden kansanedustaja) takana. Muutaman sadan äänen sisällä heidän jälkeensä oli 4-5 ehdokasta.

Niistä vaaleista jäi hampaankoloon. Tiesin, että kompastuskivi oli Jyväskylä ja toisaalta tiesin senkin, että ek-vaalit ovat kestävyyslaji. Nyt läpimennyt ja opetusministeriksi noussut Henna Virkkunen meni läpi vasta 3:lla kerralla äänimäärän oltua alussa 900 paikkeilla. Ja jos Kokoomukselle olisi tullut  nytse silloin se toinen paikka joka oli 40 äänen päässä, olisi läpimenoon vaadittu 2900 ääntä.

Nyt Hennan läpimeno on kirkossa kuulutettu ja äänimäärä tulee nousemaan 8-9000 ääneen - löytyykö asiasta vedonlyöjiä? Toinen läpimenijä on Kokoomusnosteen ja Hennan kovan äänimäärän ansiosta likimain varma. Kakkospaikka voi olla tällä matematiikalla melko yllättäväkin...

Tietoisesti tai sitten ei; maakunnalliseen mukanaoloon ja näkyvyyteen on tullut panostettua melko lailla. Maakuntavaltuuston varapuheenjohtajuus Mauri Pekkarisen ja pitkänlinjan kovan luokan vaikuttajan, professori Kalevi Olin´in seurassa on piirimme taholta  kovan luokan tunnustus ja sitä lienee myös Kokoomuksen KS:n piirin varapuheenjohtajuus. Myös kiinnostus yrittäjien asioista on tuonut paikan KS:n Yrittäjät ry:n hallitukseen ja sen työvaliokuntaan.

On tullut  ainakin iltaisin oltua  osa-aika jyväskyläläinen...

Eli  ei liene vaikeaa tulkita, että homma kiinnostaa edelleenkin. Ratkaisut asiasta on tehtävä melko pian - en aio joogata asian suhteen montaa viikkoa.

Ainoa mikä mietityttää asiassa on vaalienaikainen ajankäyttö .  Viimeaikainen työ  musikaalin Onnen Kerjäläiset parissa kuuluu työurallani top-vitoseen.

Olen aina inhonnut sitä raadollisuutta johon viihdebusines  usein syyllistyy . Yhdestä kovimmista työmaista, taiteilijan hommista poistuu ihmisiä usein aivan kiian aikaisin. Monesti vailla työtä , toimeentuloa ja arvostusta. Lukemattomat kerrat on viihdeteollisuus rynnännyt apajille liian nopeasti ja vailla mitään tyylitajua tai kunnioitusta.

Nyt minulla on kunnia olla tuottajana organisaatiossa joka tekee kunniaa ´elävälle legendalle´, Jaakko Tepolle - siitä olen ylpeä.

Siinäpä sitä miettimistä...  Jos meinaan lähteä mukaan kisoihin, täytyy minun löytää hyvä työpari Freedex´iin. Onnen Kerjäläisiä en halua enkä aio missata.

Palaan  tähän juttuun helmikuun puoleen väliin mennessä.