Keskustan puheenjohtaja, pääministeri Matti Vanhanen ilmoitti jättäytyvänsä puheenjohtajan paikalta tulevana kesänä. Myöhemmin hän täsmensi ratkaisun tarkoittavan myös pääministerin vaihtumista... näinhän se yleensä meneekin.
Henkilökohtaisesti - ja myös julkisuudessa - olen usein tuonut arvostukseni häntä kohtaan julki. Kun jätetään median rakastaman yksityiselämän vatvominen sivuun, on Vanhanen mielestäni hoitanut vaativan pestinsä tyylikkäästi ilman populistista pelleilyä. Jos populismin puute lasketaan hänelle painolastiksi - ovat arvostelukriteerit kovin hukassa.
Pääministerinä hän on edelleenkin omasta mielestäni turvannut hallituksen työskentelymahdollisuudet. Ja nyt jos koskaan tarvitaan keskustelevaa, mutta samalla yhteistyöhön pystyvää hallitusta.
Täytyy vain toivoa, että Keskusta löytäisi Vanhasen saappaisiin riittävän täytteen - miehen tai naisen. Suomi on lähimmät vuodet jonkinllaisella vedenjakalla ja epäonnistumisiin ei olisi varaa. Kaikki puheenjohtajavaihdoksethan eivät ole onnistuneet yhtä hyvin kuin Kokoomuksella viimeksi. Katainen tuli monien epäillessä teinikasvoisena puolueensa johtoon. Uskottavuus piti hankkia... ja siinä hän onnistui. Hän kuuluu aiemmista epäilyistä huolimatta onnistujiin.
Vaihdokset ovat muutoin valitettavan usein epäonnistuneet. Demarit ovat tässä asiassa onnistuneet tuhrimaan useita kertoja vahvojen puheenjohtajien jouduttua liian hätäisesti jäähylle.
Lähimmän puolen vuoden aikana tullaan kokemaan, näkemään ja kuulemaan mielenkiintoisia keskusteluja, seurataan mieLenkiinnolla.
Seppo Kahilainen | PL 33, 44801 PIHTIPUDAS | Puhelin 044 0562 131 | Email: seppo.kahilainen[at]freedex.fi | www.kahilainen.com