Kampanjasta ja alkoholipolitiikasta

Suunnitelmat vaalityön toteuttamiseksi alkavat olla valmiina. Ajankäyttö on osoittautunut vaikeimmaksi tehtäväksi. Turhia menoja täytynee karsia ja päivää jatkaa ainakin toisesta päästä. Aion kiertää laajasti ympäri maakuntaa ja tehdä yhteistyötä muiden ehdokkaiden kanssa. Uskoa työn onnistumiseksi on antanut kannattajalistani, joka on mielestäni erittäin hyvällä alulla. Tuttavia, ystäviä, vahvoja vaikuttajia sekä jopa minulle tuntemattomia ihmisiä on tullut tuekseni — ymmärtääkseni monet heistä ovat epäpoliittisia henkilöitä. Erityisen kivalle tuntuu listan maakunnallinen laajuus, ja onhan tukea tullut jopa muualta Suomesta. Kiitokset mukaan lähteneille.

Tukilistaa ei ole vielä kerätty erityisen aktiivisesti, vaan työ on siltäkin osin vasta pääsemässä vauhtiin. Puolueemme johtavissa tehtävissä oleva toimihenkilö kertoi kokemukseensa perustuen, että tukihenkilö julkisella listalla merkitsee 10-20 henkilön tukea vaaleissa. Tuntuu hyvältä. 

Alkoholipolitiikasta keskustellaan jälleen voimakkaasti. Verotusta harmonisoitiin pari kolme vuotta sitten — valitettavasti kovia viinoja suosien. Epäilemättä sillä on ollut oma merkityksensä keskimääräisen kulutuksen kasvuun. Olen yleisen mielipiteen takana ja puolestani veroja voi korottaa, suhteessa kovia viinoja enemmän verottaen. Mutta mutta, en oikein usko parin kolmen euron hinnankorotuksen kossupullon hintaan tavattomasti pienentävän haittavaikutuksia. Varoituslappujen vaikutuksiin uskon vielä vähemmän.

Kannattaisikohan korotusten yhteydessä lähteä toteuttamaan näyttävää asennemuokkauskampanjaa känniryyppäämistä vastaan. Paljon Euroopassa liikkuneena tiedän ajattelumallin juurtuneen esim. keskieurooppalaisiin kauan sitten. Se on mielestäni saanut jalansijaa jo Suomessakin muun muassa monien julkkisten ja myös enenevässä määrin nuorten parissa. Maaperä olisi nyt ehkä tälle ajatukselle kypsä.

Näihin ajatuksiin palaan vielä myöhemmin.