TULEEKOHAN TÄMÄ DETETOITUA...

Taitaa olla, että minä en peräkylällä kasvaneena ymmärrä mitään -  tai ainakaan siitä, mitä kuntarajan takana tapahtuu...  No ei vainenkaan, kunhan  nyt tässä vain puran ärtymystäni tämän iltaisen kunnanvaltuuston iltakoulun jälkeen. Palaverissa ei sinänsä ollut mitään erityisen ihmeellistä, oikeastaan päinvastoin. Asioita saatiin linjattua keskiviikkoiltana olevaan Wiitaunionin yhteiskokoukseen ihan mukavsti ja melkolailla yksistätuuminkin.

V-käyrää nosta nostatti parin herran pikkuympyrät.  Voisi vitsikkäästi arvella, että nämä kaverit pitävät  ihan vain varuilta passia taskussaan poistuessaan kotiaan ympäröivän kymmenen kilometrin säteen ulkopuolelle. Epäilys siitä, että kaikkeen naapurissa suunniteltavaan liittyy aina joku konnankoukku ,  se tuntuu äärimmäisen vastenmieliseltä.

Vaikka onkin niin, että  naapurimme Viitasaaren kaupungin linjaukset ovat olleet viime aikoina melko hurjia, ennalta-arvaamattomia ja heikosti harkittuja, ei luottamuksellista yhteistyötä pystytä rakentamaan jatkuvasti kaikkea epäilevällä  asenteella. No, onneksi asenne ei ole moneen tarttunut. Luonnolliset työssäkäyntialueet ovat niitä seutuja, joille voidaan rakentaa oikealla asenteella toimivia kuntapalveluverkkoja.

Pitkässä juoksussa kotikuntamme ei tule selviämään yksin, muta se pystyy pysymään yhteistyötä  tehden itsenäisenä ja takaamaan kuntalaisilleen hyvät palvelut. Jos kaikki ei onnistu meillä, tehtäköön se naapurissa ja päinvastoin. Jollei aitoon yhteistyön kehittämiseen päästä, perii kummankin kunnan hukka - tai sitten kriisikunnaksi ajautuneina valtion selvitysmiehet jotka tulevat kunnantaloille mustilla autoillaan vieraaksi kutsumatta.

Saapa nähdä - tuleeko tämä juttu aamulla deletoitua - tuskin sentään.