PIKKU POLITIKOINTIA

Keski-Suomen maakuntavaltuuston pesti on ollut kulunutta termiä käyttäen hyvin haastava. Maakuntavaltuuston toiminta ei sinänsä ole ollut perinjuurin tuttua - toki jonkinlainen käsitys siitä on ollut. Yllättävän nopeasti hommaan kuitenkin tuntuu pääsevän sisälle. Varapuheenjohtajuuden myötä on avautunut paikka maakuntahallituksen pöytään. Vaikka kaikessa päätöksenteossa ei tarvitse eikä saakkaan olla ajamassa pelkästään kotiseutunsa asioita, pystyy niihiin linjauksiin tuolta pallilta vaikuttamaan.

Toisaalta minua on harmittanut se jatkuva pikkupolitikointi, jota useissa kunnissa - meilläkin - harrastetaan. Kun piirien toiminnanjohtajat neuvottelivat maakuntavaltuuston paikkoista, oli kutakuinkin varmassa  tiedosa, että ministeri Pekkarisesta tulisi  puheenjohtaja ja Kalevi Olin´ista  1.vara sekä meikäläisestä kakkosvara.  Vaikka Putaan Demarit tiesivät tilanteen, valintaani valtuustoon pyrittiin kampittamaan kaikilla keinoilla. Taisi piirien toiminnanjohtajat olla vähän hepakassa putaalaisten painostuksen edessä. No valinnat menivät ennakoidussa muodossa ja taitaa olla niin, että pohjoinen Keski-Suomi sai nyt ensimmäisen kerran edustuksen puheenjohtajistoon.

Peli jatkui vielkä valittaessa edustajia Saarijärven-Viitasaaren seudun seutuedustajistoon. Maakuntaliiton puolella on herättänyt usein ihmettelyä se, ettei luonnollista linkkiä makuntahallitukseen ole haluttu hyödyntää - seutunnalle tärkeää tietoa ei aina siirry oikealla tavalla maakuntahallitukseen. Maakuntahallituksen jäsen Leo Urpilaista eikä minua  valittu edustajistoon. Edustajistohan linjaa ja suosittelee seutukunnan asioita ilman varsinaista päätösvaltaa. Maakuntahallitus on edustajiston ehkä tärkein yhteistyökumppani. Poliittiset mandaatit tuntuvat olevan edelleenkin tärkeämpiä kuin aito kehittämishalu.

No, tilanteelle ´ei maha mittään´- täytyy  olla sen verran aktiivinen, että saa tiedot mitä edustajistossa on touhuttu.