PELÄTÄÄNKÖ KAIKKEA MIKÄ LIIKKUU?

Minua on alkanut pikkuhiljaa ärsyttämään kuntapäätösten ´munattomuus´. Tauti nimeltään ´kriisiytyminen´alkoi Ylivieskasta, tuli sittemmin Nivalaan ja myös  naapuriin Haapajärvelle. Kriisikunnathan joutuvat valtion erikoistarkkailun kohteeksi, jollei taloutta pystytä hoitamaan kunnolla. Mm. kattamattomat alijäämät kolmen vuoden periodilla on yksi tärkeä peruste ´kriisikunta´määrittelyssä.

Viime vuoden lopulla alkanut syöksy niin meillä kuin naapurikunnassa Viitasaarellakin on sitä luokkaa, että ´valtion mustat autot´ajavat  lähivuosina kuntataloille ja alkavat opettamaan sekä luottamushenkilöitä että virkamiesjohtoakiin talouden tasapainottamisessa. Ja siinä tukiopetuksessa tahtipuikkoa heiluttavat valtiovallan asettamat henkilöt - luottamushenkilöillä eikä virkamiehilläkään ole siinä paljon roolia.

Valtuuston ryhmäpuheenvuoroissa, ns. juhlapuheissa melkein kaikki ovat puhuneet rakenteisiin puuttumisesta ja rakennemuutoksista. Minua oikeasti ´kyrsii´  se, ettei sitä sanaa; rakennemuutosta ole sitten myöhemmin esim. kunnahallitus- ja/tai valtuuston iltakoulutasolla suostuttu avaamaan. Päätä on työnnetty pensaaseen...

Oman ymmärrykseni mukaan rakennemuutos tarkoittaa toiminnan kokonaisvaltaista tarkastelua ja sen pohjalta tehtyjä sopeuttavia toimintatapamuutoksia. Kuntaorganisaation betonoituminen on jotenkin käsittämättömän vahvaa. On melkein rikos kyseenalaistaa toimintoja, jotka on tehty vuosikausia - jopa kymmeniä vuosia samalla tavalla.

Asia jota tulisi myös miettiä ilman tunteilua, on kuntatyöntekijäin ylivahva välitön tai välillinen vaikuttaminen päätöksentekoon. Tiedän tai luulen  asian olevan kipeän  ja pahimmillaan saan ´suun aukaisemisesta´ rangaistukseksi työntekijävastaisen leiman. Mutta sitä se kuitenkaan ei ihan oikeasti ole. Jos päästämme kuntamme talouden kuralle, päätösvalta katoaa kunnasta ja tehtävät tasapainoitustoimenpiteet määräävät nämä ´mustien autojen miehet tai naiset´. Ja silloin on kyyti kylmää...

Nyt olisi oikeasti aika avata sana ´rakennemuuos´ja ryhtyä töihin. Viitasaari ja Pihtipudas ovat sopineet kahden itsenäisen kunnan periaatteesta -  erittäin hyvä näin. Mutta viimeaikainen suuntaus on ollut se, että ihmiset kummassakin kunnassa pelkäävät kaikkea mikä liikkuu, verroinkin jos liike tapahtuu naapurin puolella. Lähtökohta  pitää olla luottamuksen ja aidon yhteistyön kehittäminen.