KESKISUOMALAISEN KIRJOITUS, LIITE KIRJOITUKSEEN ´KEVÄTTÄ KOHTI ´

RATKAISUJEN AIKA, SAARIJÄRVEN–VIITASAAREN SEUTUKUNTA

Jossakin vaiheessa alkukesällä Keskisuomalaisessa oli esillä Saarijärven seudun merkittävien ja arvostettujen yrittäjien vetoomus ja kannanotto Saarijärven–Viitasaaren yhdeksän kunnan yhdistämisestä yhdeksi suurkunnaksi.

Avaus oli mielenkiintoinen, joskaan ei ajatuksena ihan uusi. Yrittäjien taholta – niin kuin 16.6. Erkki Laatikaisen pääkirjoituksessa todettiin – on tullut ennenkin reippaita avauksia, jotka ovat toteutuneet poliittisen kypsyttelyn jälkeen. Laatikaisen kirjoituksessa todetaan: "Yrittäjät ovat piiskanneet hallinnollisia muutoksia ainakin Äänekosken, Jyväskylän ja Jämsän seuduilla. He ovat lähteneet henkisiksi vetureiksi, kun poliitikoilta on tuntunut puuttuvan rohkeus ja harva virkamies oli valmis laittamaan itsensä likoon uudistusten hyväksi." Näinhän se usein on.

Muutama viikko sitten arvostettu kannonkoskelaisvaikuttaja Johannes Leppänen toi samaan asiaan uusia näkökantoja. Leppänen arvioi myös pohjoisen Keski-Suomen kuntien yhtymisen olevan vain ajankysymys. Myös viime viikonvaihteessa Viitasaarella Keksintöjen viikon yhteydessä olleen seminaarin vieraat, Suomen Yrittäjien puheenjohtaja Eero Lehden johdolla, linjasivat samantapaisia ajatuksia.

Saarijärven–Viitasaaren seutukunta muodostaa maantieteellisesti kuitenkin varsin erikoisen alueen. On luonnollista, että valtaosa seutujen asiontiliikenteestä ja pendelöinnistä tapahtuu maakunnan pääkaupungin suuntaan. Saarijärven seudulta tie numero 13:a pitkin ja Viitasaaren seudulta nelostietä pitkin. Luontainen kanssakäyminen Viitaseudun ja Saarijärven seudun kanssa ei ole juuri tästä syystä kovin vilkasta.

Kuuluminen ykköstukivyöhykkeeseen yhdistää kuitenkin seutukuntaa hyvin voimakkaasti. Yhteiset intressit ovat vahvoja. Ykkösalueeseen kuuluminen on seutukunnalle mahdollisuus ja haaste. Tuen valtaosa kanavoituu ESR:n (Euroopan Sivistysrahasto) kautta. Rahasummat ovat hyvin merkittäviä. ESR-raha on pelkistäen sanottuna tarkoitettu "korvien välien kehittämiseen".

Seudun kunnat tai niitä edustavat kehittämisyhtiöt painivat varsin erikoisten ongelmien kanssa. Seutukunnalle ohjautuu euroja perinteiseen yritystoiminnan kehittämiseen – uuden luomiseen tai olemassa olevan vahvistamiseen – huomattavasti vähemmän kuin puheena olevaa ESR-kakkua on jaossa. Useinkin hankkeiden suuret kuntaosuudet ja paljon resursseja vaativa hallinnointi ovat vähintäänkin haaste alueen yrityksille, kunnille ja kehittämisyhtiöille. Pihtiputaan kunnanjohtaja Erkki Nikkilä selvittelikin tätä asiaa viime viikonvaihteen kolumnissaan (PÄIVÄMÄÄRÄ) tarkemmin ja hyvin ansiokkaasti.

Saarijärven–Viitasaaren seutukunnan hajanaisuus ja kaksinapaisuus vievät kiistatta elinkeinoelämän kehittämiseen suunnattuja resursseja. Yhdeksän kuntaa ja kolme kehittämisyhtiötä, yhteisten kehittämishankkeiden suunnittelu, niistä päättäminen ja toteuttaminen on taitoa vaativaa akrobatiaa.

Teenkin seuraavassa ehdotuksen, joka mielestäni tehostaisi toimintoja seutukunnassa ja toisi hyötyjä myös koko maakunnan tasolla. Sitä vastoin jättisuuren uuden kunnan perustaminen ei nähdäkseni olisi niin toimiva vaihtoehto.

Viitaseutu on kehittänyt omaa kuntapari-malliaan yhteistyössä Kinnulan kanssa. Kunnilla on yhteinen kehittämisyhtiö ja vuoden alusta yhteinen perusturvalautakunta. Viitasaari ja Pihtipudas ovat muillakin alueilla tiiviissä parisuhteessa. Ovi taitaa olla näiltäkin osin raollaan Kinnulan suuntaan. Homma toimii kohtuullisen hyvin, ja on lupa odottaa vielä parempaa, kunhan luottamuksen ilmapiiri vahvistuu entisestään. Saarijärven seudulla kunnat ovat perustaneet oman mallinsa vastata Paras-hankkeen haasteisiin. Seudulla eletään positiivisen odotuksen merkeissä.

Mielestäni elinkeinoelämän kehittämisen resursseja hukataan Viitasaaren–Saarijärven seudulla. Seudulla toimii kolme pirteää kehittämisyhtiötä, Saarijärven Seudun Kehittämisyhtiö, Karstulan Seutu ja Witas. Jokainen näistä ykkösalueen kehittämisyhtiöistä toimii omalla hallinnollaan, omalla elinkeinoneuvonnallan ja myös usein yhteisten hankkeiden rahoittajana tai hallinnoijana.

MITÄ HYÖTYJÄ YHTEISELLÄ KEHITTÄMISYHTIÖLLÄ SAAVUTETTAISIIN?

Hallinnollisten kulujen pienentyessä ja päällekkäisiä toimintoja karsittaessa syntyy luonnollisesti resursseja palkata uusia, erikoisosaamista hallitsevia yritysneuvojia.

Uudesta kehittämisyhtiöstä tulisi maakunnallisesti varteenotettava toimija, sen ja seutukunnan uskottavuus vahvistuisi.

Kokemusten, tiedon ja osaamisen vaihto muiden kehittämisyhtiöiden – kuten Jykesin – kanssa helpottuisi huomattavasti.

Toiminta kokonaisuudessaan painottuisi entistä enemmän perusasiaan, yritysneuvontaan.

MITÄ UHKAKUVIA?

Luonnollisesti ensimmäinen kysymys on, keskittyykö toiminta "pääkonttorille".

Jäävätkö reuna-alueet ja pienimmät kunnat pelkästään maksajan rooliin?

Pystyykö yhtiö toimimaan tasapuolisesti?

MITEN ETEENPÄIN?

Omistajakuntien toimipisteet, yritysneuvojat ja muu henkilökunta määritellään yhtiösopimuksella. Sopimus jättäisi mahdollisuuden "sitä saa, mitä tilaa"-toimintaan, eli omistajakunnat voisivat omalla lisäpanostuksellaan ostaa kuntakohtaisia erityispalveluja.

Käynnissä oleva hankekausi on seutukunnalle ja sen yrityselämälle erityisen tärkeä. Oikeat ratkaisut tässäkin asiassa vaikuttavat varmasti tulevaisuuteen. Kenties olisi aika toimia.

Seppo Kahilainen

Kehittämisyhtiö Witas

hallituksen puheenjohtaja