TÄYSIN ASIATON KIRJOITUS

Iltapäivällä oli talvitapahtuma naapurissa Viitasaarella. Yhtenä ´kohokohtana´ siellä oli perinteinen  Kinnulan , Pihtiputaan ja Viitasaaren luottamushenkilöistä ja viranhaltijoista kasattujen joukkueiden luutapallo-ottelu. Putaalaiset kävivät hakemassa edellisen voitetun kiertopalkinnon jatkeeksi jälleen kiinnityksen uuteen kiertopalkintoon. Kinnula kaatui 1 -0 ja Viitasaari 2-0. Pihtiputaan joukkue käytti kaikkia luvallisia ja luvattomia keinoja, joita voiton eteen voi tehdä. Pääasiahan ei ole voitto , pääasia on voittaa pitämällä oma maali puhtaana ns. nollapelillä. Putaalaiset ajattelivatkin taantumapuheita täynnä olevassa kuntakeskustelussa esittää yhdeksi  säästökeinoksi toisen maalin myymistä turhana, mitäs sillä tehdään...

Kotimatkalla kuuntelin mielestäni yhtä  Ylen parasta ohjelmaa;  Ylen Poppikoulua. Siinä kerrottiin Rollareiden esiintyneen Lontoossa ensimmäisen kerran vuonna 1962 yläpalkissa näkyvällä Marquee Clubilla. Mieleen tuli nostalgisia muistoja muutamasta sinne tehdystä vierailusta.

Jotta kirjoitukseni  olisi tänään kuitenkin täysin asiattomilla linjoilla, tuli mieleeni vielä kiivaana käyvän eläkeikäkeskustelun vastapainoksi suorittaa oma-arviointia eläkkeelle siirtymisestä. Uusien haasteiden ansiosta ja takia en pidä kovin todennäköisenä täydellistä eläköitymistä edes puheena olevana 65-vuoden iässä. Ajatukselleni antaa lisätukea eräs hyvin mielenkiintoinen yksityiskohta jota olen ihmetellyt.

Varmaan monet  tietävätkin sen, että olin nuorena, 23 vuotiaasta alkaen kaksi kautta Pihtiputaan kunnanvaltuustossa SDP:n kunnanvaltuutettuna. Homma olisi varmaan  edennyt ´poliittisella uralla´ihan hyvin, koska olin jo toiselle kaudelle pyrkiessäni demarilistan ykkönen. Mutta-mutta, yrittäjäperheen kuopuksena ja aika-ajoin vieraalta tuntuva toiminta ei oikein natsannut, oli vähän eksynyt olo. Jättäytyessäni toiminnasta pois meni vajaat parikymmentä vuotta ennen paluutani politiikkaan.

Minulle tuli silloin kauan  aikaa sitten myös Demarien nuorisojärjestön  SNK:n lehti nimeltään Lippu - kuinkas muuten. Lehti alkoi   ihmetyksekseni tulla uudelleen  pari kolme vuotta sitten. Sen tuloa kesti noin vuoden ja se päättyi  vuonna 2007.  Lehden tuleminen ´oli  mairittelevaa´, mutta kyllä se vähän kuitenkin hämmensi. En ollut enää ihan nuori ja toiminnasta siinä leirissä oli kulunut kolmisenkymmentä vuotta. Yleensä nuorisojärjestöön kuulumisen ja eläkkeelle jäännin välille jää aikaa 35 - 40 vuotta. Toivottavasti minun ei tarvitse odottaa niin pitkään...

Nuorisolehdethän tulevat järjestöjen nuorisojäsenille. Vai eihän vaan kyseessä ollut  kikkailu varjojäsenillä - avustuksethan myönnetään jäsenmäärien peusteella??!!! No en kuitenkaan usko siihen...

Tämä tästä ja seuraavassa kirjoituksessani lupaan palata  taas asialinjalle.