Huoltosuhteesta...

Palaan vielä  asiaan josta on kuntarakenneuudistuksen yhteydessä keskusteltu paljon,  nimittäin huoltusuhteeseen.

Pienessä päässäni olen pähkäillyt asian todellisia vaihtoehtoja. " Kuntaliitosuskovaiset " vetoavat siihen, että kuntien taloudellinen kantokyky heikkenee ratkaisevasti vanhusväestön suhteellisenkasvun  myötä. Tämä keskustelu on saanut joskus miltei loukkaaviakin muotoja. Tilastojen mukaan kuitenkin valtaosa  vanhemmasta  väestöstä asuu  " itsellisenä " omissa kodeissaan ja käyttävät yhteiskunnan turvaverkkoa minimaalisen vähän hyväkseen. Joukossa on paljon ihmisiä, jotka ovat kovalla työllä ja tarkalla taloudenpidolla luoneet itselleen oman " turvaverkonsa".

Onkohan se ongelma muualla, väitän että ainakin osittain näin on... 

Uskon todellisen uhkan yhteiskunnallemme  olevan uusavuttomat ja usein sekä työelämästä  että yhteiskunnan  muusta toiminnasta syrjäytyneet nuoret.  Voiko olla totta, että yhteiskuntamme hyvinvointi on johtanut syrjäytyneen osan pahoinvointiin? Onko näin, että kotoa saadut mallit työnteosta, terveestä kunnianhimosta ja omavastuusta ovat  nyt usein hukassa? 

Toimintamallit niin hyvässä kuin pahassakin siirtyvät hyvin usein ohjenuoraksi varttuville lapsille ja nuorille, Täällä voi olla se todellinen aikapommi senioriväen aiheuttaman " rasitteen " sijaan.

Tässä olisi meille kaikille talkoita, niin vanhempina, päättäjinä kuin kanssaihmisinäkin.

Muutoin, Hyvää Vappua kaikille!